"Entä sinä, senkin viisastelija, miten monta kertaa olet saanut tuntea raippojen iskut kirvelevän selässäsi kyläoikeuden tuomioiden määrääminä?"
Vasili katsoi häneen ja vaikeni.
"Kylliksi usein, luullakseni… Onpa toiseltapuolen hyväkin, että viranomaiset piiskalla iskevät järkeä kalloonne… Voi sinuas mitä olet viisaudellasi saanut aikaan? Miten pitkälle sillä pääset? Ja mitä viisauksia lateletkaan? Vaan minä — tyhmeliini — minä käyn suoraan asiaan ja sillä hyvä. Ja loppujen lopuksi pääsen pitemmälle kuin sinä…"
"Niinpä kylläkin…", nauroi Vasili pilkallisesti. "Ehkäpä kerkiät aina
Siperiaan saakka…"
"Hyi, aivanhan minua pelotat!"
Ja Serjoschka nauroi sydämellisesti.
Vasilia suututti se seikka, ettei mies juopunutkaan. Eikä hän ollut halukas tarjoomaan uutta lasillista, vaikkakin toiseltapuolen hyvin tiesi ettei Serjoschka selvänä mitään kertoisi. Silloin Serjoschka itse selvitteli pulman.
"Miksi et utele mitään Malvan suhteen?"
"Mitäpä minä hänestä", sanoi Vasili välinpitämättömänä salaa aavistaen jotain.
"Tyttöhän ei sunnuntaina ollut luonasi… Etkö edes ole utelias tietämään, missä hän tämän ajan on ollut… Tiedänhän sinun olevan mustasukkainen, senkin vanha saatana!"