"Mitä siitä tahdot", kysyi tyttö lyhyeen edes kääntymättä.
"Se olisi minusta hupaista tietää."
Katsellen tyttöä vaikeni Serjoschka, otti taskustaan tupakan, minkä sytytettyään hän hajareisin istuutui veneen pohjalle. Tuntien tytön olevan haluttoman puhumaan, sanoi hän ystävällisesti:
"Sinä olet kerrassaan oikukas naikkonen — vuoroin pakenet kaikkia, kun taas toisinaan roikui miltei jokaisen kaulassa."
"Olenko riippunut sinunkin kaulassasi?" kysyi Malva välinpitämättömänä.
"Ei minun — vaan Jaschkan."
"Käykö kateeksi?"
"Hm… puhukaamme avonaista, suoraa kieltä", ehdotti Serjoschka lyöden tyttöä olalle. Malva istui häneen sivuttain, eikä hän niinollen voinut tarkata tytön kasvoja tämän lyhyesti vastatessa:
"Puhu sinä."
"Oletko Vasilin hyljännyt, mitä?"