"Silloin olet vallan pahasti rakastunut tuohon vanhaan kollikissaan", sanoi Serjoschka ivaten puhaltaissaan savua tupakastaan tyttöä kohti "Minkälaisia juttuja! ja minä luulin sinun olevan aivan toista maata…"
"En rakasta teistä ketään", sanoi hän taas välinpitämättömänä käsillään torjuen savun luotaan.
"Tuon varmasti valehtelet!"
"Miksikä valehtelisin", kysyi Malva ja äänestä päättäen saattoi
Serjoschka ymmärtää tytön puhuvan totta.
"Vaan ellet häntä rakasta, miksi sallit itseäsi piestävän", kysyi hän vakavana.
"Tiedänkö minä sen? Miksi minua tässä kiusaat?"
"Tämäpä mutkallista", sanoi Serjoschka päätään puistaen.
Ja niin vaikenivat molemmat pitkäksi aikaa.
Yö joutui. Taivaalla verkkaan purjehtivat pilvet synnyttivät varjoja meren pintaan. Aallot kuohuivat. Vasilin luona palanut tuli oli jo sammunut, mutta yhä katsoi Malva sinne, la Serjoschka vuorostaan katseli tyttöä.
"Kuulehan", hän sanoi. "Tiedätkö mitä tahdot?"