Koko päivän läpeensä puhuivat he ylioppilaasta ja siitä, mitä tämä oli ilmoittanut. He muistelivat hänen nauruaan, kasvojaan, huomasivat että hänen takistaan puuttui nappi ja olivat ihan riitaantua siitä, kummasta rivistä se puuttui. Matrjona väitti vankasti, että se puuttui oikealta puolelta, mies väitti vasempaa ja oli jo kaksi kertaa nostaa meteliä, mutta muisti samalla, ettei viina ollut vielä kokonaan loppunut ja antoi siksi perää. Ja sitten päätettiin huomisesta lähtien noudattaa puhtautta. Ja ikäänkuin raikas henkäys olisi heihin sattunut, puhelivat he edelleen ylioppilaastaan.
"Olipa se aika poika", sanoi Gregori ihastuneena, "tulee sisälle ja heti tuntuu kun oltaisi oltu kuusi vuotta tutut… Nuohtoo joka paikan… selittää kaikki… eikä muuta mitään. Ei kilju eikä huuda, vaikka onkin esivaltaa… Katsos, Matrjona, se pitää väliä meistä. Sen näki heti. Tuommoiset tahtovat pitää meitä puhtaina eikä muuta. Tyhmyyttä se on se puhe tappamisesta. Akkain lörpötyksiä… Kysyi, onko maha kunnossa. Jos hän tahtoisi minut tappaa, niin mitä pirua hän minun mahastani huolehtii. Somastipa se sen selitti. Perhana. Mikä sinne mahaan olisi madellut?"
"Satua se on", myhäili Matrjona. "Sen se vaan sanoi pelotellakseen, että ihmiset paremmin pysyisivät puhtaudessa."
"No, kuka sen tiesi ehkäpä on totta sekin… Kosteudessa ne madot sikiävät. Perhana, mikä niitten petojen nimi taas olikaan, ei se ole satua… kyllä minä tiedän… ihan se sana on tuossa kielelläni, mutta en saa sanottua."
Vielä kun he menivät levolle puhelivat he tästä päivän tapahtumasta samalla naivilla innostuksella, millä lapset puhelevat ensi vaikutteista, jotka heihin ovat syvästi sattuneet, ja kesken puhettansa he nukahtivat.
Aikasin aamulla he heräsivät siihen, että heidän vuoteensa vieressä seisoi maalarin täyteläinen keittäjätär ja hänen tavallisesti punaset ja täysinäiset kasvonsa olivat ihan harmaat ja pitkulaiset.
"Mitäs nyt tehdään", sanoi hän nopeasti ja maiskutteli paksuja punaisia huuliaan, "meidänkin talossa on nyt kolera… Jumala koettelee meitä." Ja hän hyrähti itkuun.
"Mitäs sinä… valehtelet", kirkasi Gregori.
"Enkä minä tuota ämpäriä illalla tyhjentänyt", sanoi Matrjona syyllisyyden tunnossa.
"Hyvät ystävät, minä menen tieheni, maalle", sanoi keittäjä.