Tämän tunsi Orlow, hän kun oli hermostunut ja herkkätunteinen, mutta arvonsa tunnossa ei hän tahtonut sitä vaimolleen osottaa, vaan sanoi lyhyesti:
"Mitä sinä loruat?" ja odotti sitten mitä tämä vielä sanoisi.
Tämä vaan hymyili ärsyttävästi eikä puhunut mitään.
"No mitä tahdot sitten?" kysyi Grigori kovalla äänellä.
"Mitäpä minä", sanoi Matrjona välinpitämättömästi ja peseskeli astioita.
"Senkin nauta, älä siinä kuomaile, minä pieksen sinut", kohahti Orlow.
"Menen ehkä vielä kuolemaan."
"Enhän minä sinua lähetä… älä mene…" keskeytti Matrjona.
"Jopa sinä olisit valmis", sanoi Orlow ivallisesti.
Vaimo vaikeni, joka seikka yhä enemmän raivostutti miestä, mutta tämä ei kuitenkaan ilmaissut tunteitaan tavallisella tavalla. Häntä pidätti jokin ovela ajatus, hän hymyilikin vahingoniloisesti.
"Tiedän minä, että sinä ajaisit minut helvettiin. No, katsotaampa, kuka viimeksi nauraa… Osaan minäkin!"