Vaimo kietoi kätensä hänen kaulaansa ja tanakasti puristaen häntä suuteli suoraan suulle. Tätä ei mies ollut odottanut ja hän töykkäsi tämän takaisin. Se vaan teeskentelee, senkin lutka, ei tahdo olla minun kanssani, kiemailee viekkaasti, pitää miestään narrina.
"Mistä sinä iloitset?" kysyi hän karkeasti ja teki mielensä heittää hänet maahan.
"Siitä vaan", vastasi vaimo iloisesti.
"Teeskentele! Minä tunnen sinut!"
"Sinä urhoollinen mies."
"Ole vaiti!"
"Rakas Grisania, omani!"
"Mikä sinun oikein on?"
Kun hyväilyt olivat häntä vähän lepyttäneet, kysyi hän huolekkaasti:
"Etkö sinäkään pelkää?"