"Pese nyt usein käsiäsi ja pidä varasi!"
"Mikäs täällä on hätänä?" kysyi vaimo ärsytellen ja näytti pikkusia valkosia hampaitaan.
Miestä suututti. Oli tämäkin nyt leikin paikka! millaista väkeä ovat naiset! Mutta ei hänellä ollut aikaa enempään puhelemiseen, ja kun Matrjona huomasi hänen ilkeän katseensa, katosi hän nopeasti naisten osastoon.
Seuraavana hetkenä oli Orlow jo kantamassa tuttua poliisia ruumishuoneeseen. Poliisia kuljetettiin paareilla ja lasittunein silmin tuijotti hän kirkasta taivasta kohti. Grigori katsoi häneen synkkä kauhu sydämessään. Toissapäivänä oli tämä poliisi ollut toimessaan ja ohimennen oli hän sitä vähän ärsyttänyt — heillä oli hanhi kynimättä keskenään. Ja nyt oli tämä ihminen, terve mies, kuollut, taudin runtelemana!
Orlow tunsi, kuinka ilkeätä tämä oli. Mitä varten sitten synnytään, jos päivässä voi kuolla tähän kauheaan tautiin? Hän katsahti taasen poliisiin ja sääli täytti hänen mielensä, mitä tulee senkin lapsista, niitähän on kolme? Vuosi sitten vietiin vaimo hautaan, eikä hän ollut uusiin naimisiin mennyt.
Tuntui ihan ruumiillista tuskaa, mutta äkkiä liikahti ruumiin vasen käsi ja oikeni hitaasti. Samalla sulkeutui koukistuneen suun vasempi puoli, joka oli ollut ammollaan.
"Seis!" huusi Orlow käheästi ja laski paarit maahan. "Hän elää!" kuiskasi hän palvelijalle, jonka kanssa paaria kantoi. Tämä käännähti ympäri, katseli tarkkaavasti ruumista ja sanoi Orlowille täydellä vakaumuksella:
"Miksi valehtelet? etkö ymmärrä, että hän ojentuu arkkua varten?
Katsohan, miten on käyristynyt, eihän sitä noin voisi arkkuun pistää.
Kanna pois!"
"Mutta hänhän liikkuu…" sanoi Orlow kauhusta väristen.
"Kanna vaan, lapsellinen mies! Etkö ymmärrä, mitä sinulle puhutaan? minähän sanon sinulle, että hän vaan ojentaa itseään. Tuo tietämättömyytesi tulee sinulle vielä kalliiksi. Elää muka! Niinkö sitä kuolleesta puhutaan? Kapinaahan se on hyvä veli, ymmärrätkö? Pidä vaan suus kiinni, äläkä puhu, että hän liikkuu, kaikkihan ne liikkuvat. Ja sitten sitä kuiskitaan ympäri kaupunkia ja sitten tulee kapina, kun täällä mukamas eläviä haudataan. Tulevat tänne, koko joukko, ja lyövät meidät palasiksi. Saat sinäkin silloin osasi, ymmärrätkö! Pannaan tänne vasemmalle."