"Sinä valehtelet", sanoi lääkäri rauhallisesti. "Minä sinut opetan. Hei tulkaa tänne!"
Käytävään oli kokoontunut ihmisiä, Grischka siristi silmänsä ja puri hampaansa yhteen.
"Minä en valehtele enkä pelkää, ja jos te tahdotte antaa opetuksia, niin sanonpa minäkin opetukseksi jonkun sanan."
"No sano!"
"Minä menen kaupunkiin ja huudan: ystävät, tiedättekö miten koleraa parannetaan?"
"Mitä?" Ja lääkärin silmät levenivät.
"Silloinpa tänne tulee puhdistus ja ilotulitus."
"Mitä sanot, sinä perkele!" huusi lääkäri jylhästi. Kiihtymys oli hänessä muuttunut hämmästykseksi. Hänhän tiesi, ettei tämä mies ollut tyhmä ja tunsi hänet ahkeraksi, mutta nyt: miksi oli hän ilman asiaa tullut tuommoiseksi?
"Mitä sinä puhut tyhmyyksiä, narri!"
"Narri", kajahti kaikuna Grischkan koko olemuksessa. Hän tiesi, että tuomio oli oikea ja loukkaantui siksi sitä enemmän.