"Minä sanon viime kerran; tuletko?" kysyi Grischka vaimoltaan käheästi.
"Ei, minä en tule", vastasi tämä ja kumartui hieman kuin itkua välttääkseen.
Grischka antoi kätensä pudota.
"No, vieköön piru teidät kaikki helvettiin, mitäpä minä teitä tarvitsen."
"Sinäpä olet visainen", alkoi lääkäri hyvitellen.
"Älkää te veikistelkö!" kirkui Grischka.
"No, kirottu narttu, nyt minä lähden, emme kai tapaa toisiamme. Ehkäpä sentään, se riippuu minusta, mutta jos me tapaamme, niin käy sinun huonosti, huomaa se!"
Ja Orlow astui ovea kohti.
"Hyvästi, traagikko", sanoi lääkäri ivallisesti, kun Grischka oli hänen vierellään.
"Älkää kajotko minuun, älkää vetäkö vieteriä vireeseen, se on nyt rauhassa eikä kuulu kellekään. Hyvä niin!"