Hän otti lakin maasta, heitti sen päähänsä ja meni vaimoonsa katsahtamatta.
Vaimo katseli tätä tutkien. Kalpeana seisoi hän kasvot näköjään tunteettomina. Lääkäri osoitti Grigoria ja kysyi:
"Mikä häntä vaivaa?"
"En tiedä."
"Hm. Ja mihin menee hän?"
"Juomaan", vastasi Matrjona kiinteästi. Lääkäri kohautti olkapäitään ja meni.
Matrjona katseli akkunasta ulos. Parakista kulki illan pimeässä sateessa ja tuulessa nopeasti mies, yksin, keskellä märkää harmaata kenttää.
Matrjona Orlowin kasvot kävivät yhä kalpeammiksi. Hän asteli huoneen nurkkaan, lankesi polvilleen ja alkoi rukoilla. Kiihkeästi heittäytyi hän maata vasten, tuskin veti hän henkeään innokkaasti rukoustaan kuiskiessaan ja vapisevin käsin repi hän rintaansa ja kaulaansa.
* * * * *
Kävin kerran E:n käsityökoulussa. Mukanani kulki muuan tuttava, sen koulun perustajia. Hän kuljetti minua mallikelpoisesti järjestetyssä koulussa ja kertoi: