Luka. Hän juuri. Työtä, huutaa, ei ole… mitään ei ole!
Satin. Kyllä hän vielä siihen tottuu… Mitähän minä oikeastaan yrittäisin?
Luka (hiljaa). Katsoppas! Tuolta se tulee…
Kleschj (tulee hitain askelin, pää painuneena alas).
Satin. No, leski! Miksi haistimesi on noin venynyt? Aijotko keksiä jotain?
Kleschj. Koetan keksiä… mitä olisi tehtävä? Kun ei ole minkäänlaista työkalua… hautajaiset nielivät kaikki!
Satin. Minä neuvon sinulle: älä tee mitään! Heittäy maan vaivaksi!…
Kleschj. Puhu sinä… Minä häpeän ihmisiä…
Satin. Älä puhu! Eivät ihmiset yhtään häpeä sitä, että sinä elät koiraa kehnommin… Mutta ajatteleppas jos sinä et käy työtä tekemään, minä en käy työtä tekemään… ja vielä sadat… tuhannet, kaikki! — ymmärrätkös? Kun kaikki jättävät työnteon! Ei kukaan tahdo mitään tehdä — kuinkas silloin käypi?
Kleschj. Kaikki kuolla pöksähtävät nälkään…