Luka. No, ja mitenkä sinä sitten pyörähdit pois polulta, häh?
Satin. Kas vaan, miten utelias oletkin, ukkorisa? Kaikki sinun pitäisi tietää… ja mitä varten?
Luka. Tahdon oppia ymmärtämään ihmisiä… Kun katselen sinua noin vaan — en ymmärrä mitään! Näen, että olet tuommoinen reilu poika… etkä ole tyhmäkään… ja yht'äkkiä…
Satin. Vankila sen teki, vaariseni! Neljä vuotta ja seitsemän kuukautta istuin vankilassa… sen jälkeen — ei vetele mikään!
Luka. Oho-ho! Ja minkätähden istuit?
Satin. Konnan tähden… tapoin suutuksissani konnan ja petturin… Vankilassahan minä vasta korttiakin opin pelaamaan…
Luka. Ja tapoit — varmaankin naisten tähden?
Satin. Oman sisareni tähden… Mutta anna sinä olla, äläkä kysele… Minä en suvaitse että minulta kysellään… Siitä kaikesta on jo paljon aikaa kulunut… Sisareni kuoli… siitäkin on jo yhdeksän vuotta… kulunut… Sisareni oli kelpo ihminen!…
Luka. Hyvinhän sinä näyt osaavan kohtalosi kantaa! Mutta äsken jos olisit nähnyt — kun lukkoseppä tässä alkoi ulvoa… ai-jai-jai!
Satin. Kleschj?