Satin. Loruja! Sinä et mene minnekkään… se on kaikki hölynpölyä! — Ukko! Mitä hittoja sinä olet tämän nysän päähän ajanut?
Näyttelijä. Valehtelet! Vanhus! Sano sinä hänelle, että hän valehtelee! Minä lähden sinne —! Minä olen raatanut tänään, — lakaissut katua… enkä maistanut viinaa tippaakaan! Mitäs siihen sanotte, häh? Tässä, näettekös — kaksi viidenalttinan rahaa ja itse olen aivan selvä!
Satin. Kaikki tämä on tyhmää! Anna tänne rahat, minä menen ja ryyppään… taikka pelaan pois…
Näyttelijä. Mene tiehesi! Nämä ovat matkarahoja!
Luka (Satinille). Miksi sinä häntä aina sotket pois oikealta tolalta?
Satin. Sano sinä, silmänkääntäjä, sinä jumalten suosima, — mitä minun elämästäni tulee? Minä olen hajonnut kappaleiksi. Mutta ei kaikki sentään vielä ole hukassa, ukko. Tuskin maailmassa löytyy toista, minunlaistani peli-pirua?
Luka. Sinä olet hauska, Konstantin… ja miellyttävä!
Bubnov. Näyttelijä! Tuleppas tänne!
Näyttelijä (menee ikkunan luokse ja käypi heidän eteensä kykkysilleen istumaan. Puhelevat puoliääneen).
Satin. Minä, velisein, nuoruudessani olin hyvin ahkera! On oikein hauskaa sitä muistellakin! Olin aika velikulta… tanssin mainiosti, näyttelin teaterissa!… Suurin huvini oli aina saada ihmiset hauskalle tuulelle!…