Natascha. He ovat yksissä tuumin! Kirotut olkaa te molemmat!…
Satin. Kyll' on leikki!… Pidä puolesi, Vasilij! Muuten upottavat sinut syvyyteen.
Krivoi-Zob. Nyt minä en ymmärrä mitään! Kyll' on leikki!
Pepel. Natalja! Oikeinko sinä todella? Uskotko, että minä… hänen kanssaan…
Satin. Herran tähden, Natascha… ajattelehan!
Vasilisa (huutaa kulman taakse). Tappoivat minun mieheni… teidän ylhäisyytenne… Vasjka Pepel, varas… hän tappoi… herra komisarius! Minä näin… kaikki näkivät…
Natascha (hourailee melkein tajuttomana). Hyvät ihmiset… minun sisareni ja Vasjka Pepel tappoivat! Poliisit, kuulkaa… juuri tämä sama, minun sisareni, opetti… houkutteli… oman rakastajansa… tuossa se kirottu on! He tappoivat! Ottakaa kiinni… tuomitkaa… Ottakaa minutkin… viekää vankeuteen! Kristuksen nimessä… Viekää minutkin vankeuteen!
(Esirippu).
NELJÄS NÄYTÖS.
Sisustus sama kuin 1:ssä, paitsi että Pepelin komero on pois purettu ja sillä paikalla missä Kleschj istuskeli, ei ole alasinta. Pepelin komeron paikalla loikoilee nyt Tattari levotonna, ähkyen silloin tällöin. Kleschj istuu pöydän takana, korjailee hanuria, koetellen silloin tällöin sen ääniä. Toisessa päässä pöytää ovat: Satin, Parooni ja Nastja; heidän edessään pöydällä on pullo viinaa, 3 pulloa olutta ja iso kannikka mustaa leipää. Uunilla piehtaroipi ja yskii Näyttelijä. On yö; näyttämö on valaistu lampulla, joka seisoo keskellä pöytää. Ulkona tuulee.