Parooni. Minä tapan sinut!
Nastja (valmistautuu juoksemaan pois). Ei ollut vaunuja!
Satin. Nastjenjka, lopeta! Älä ärsytä häntä…
Parooni. Maltahan… sinä, kelvoton! Minun iso-isäni…
Nastja. Ei sinulla ollut iso-isää! Eikä mitään muutakaan ollut!
Satin (nauraa hohottaa).
Parooni (väsyneenä vihasta, istuu jakkaralle). Satin, sano sille… hetkaleelle… nauratko sinäkin? Etkö sinäkään usko? (Huutaa toivottomasti ja lyöpi nyrkeillään pöytään). Oli, piru teidät periköön, oli!
Nastja (riemulla). Aa, kävitkö ulvomaan? Käsitätkö nyt, miltä tuntuu, kun ihmistä ei uskota?
Kleschj (tulee takaisin pöydän luo). Minä luulin jo tappelun tulevan…
Tattari. A-ah, tyhmät ihmiset! Hyvin huono!