Parooni. Minä… en voi sallia, että minusta tehdään pilaa! Minä voin näyttää toteen… minulla on todistuksia, piru vieköön!
Satin. Heitä ne hiiteen! Ja unohda pois mielestäsi iso-isäsi vaunut… menneisyyden vaunuilla et voi ajaa minnekään…
Parooni. Mutta kuinka hän uskaltaa!
Nastja. Niin — todellakin! Kuinka minä uskallan!…
Satin. Hän, näetkös, nauraa sinulle! Mitenkä hän olisi huonompi sinua? Vaikka hänellä menneisyydessään ei olekkaan ollut iso-isää vaunuineen, ei edes isää, eikä äitiäkään…
Parooni (rauhoittuen). Piru vieköön… sinä… osaat punnita asioita maltillisesti… Mutta minulla nähtävästi ei ole mielenmalttia…
Satin. Koeta hankkia. Se on hyödyllinen kapine… (Paussi). Nastja! Menetkö sairashuoneelle?
Nastja. Mitä sinne?
Satin. Nataschaa katsomaan?
Nastja. Nytkö vasta! Hän on lähtenyt jo aikoja — sieltä… ja minne lienee hävinnytkin! Ei löydetä mistään…