Kleschj. Kiitos! Taitaa olla jo aika käydä kyljelleen…
Satin. Joko alat tottua meihin?
Kleschj (ryypättyään menee nurkkaan makuulavan luo). Ei sovi kieltää… Niitä ihmisiä on jokapaikassa… Alussa sitä ei niin huomaa… vaan kauemmin kuin katselet, niin huomaat, kaikki ovat ihmisiä… ei sovi kieltää!
(Tattari levittää jotain makuulavalle, polvistuu ja alkaa rukoilla).
Parooni (huomauttaa Satinille Tattaria). Katsohan tuonne!
Satin. Anna olla! Hän on hyvä poika… älä häiritse! (nauraa hoilottaa). Minä myös olen tänään hyvä… lempo ties mistä syystä!…
Parooni. Sinä olet aina hyvä, kun vaan ryyppäät… Ja viisas myös…
Satin. Humalassa ollessani… minä pidän kaikesta. Thja… Hän rukoilee, kauniisti tehty! Ihminen voipi uskoa sekä olla uskomatta… se on jokaisen oma asia! Ihminen on — vapaa olento… Hän vastaa itse kaikesta: uskosta, uskottomuudesta, rakkaudesta, ymmärryksestä. Kun ihminen vastaa kaikesta itse, niin sentähden hän on vapaa!… Ihminen — se on totuus! Mikä on oikeastaan ihminen?… Se et ole sinä, enkä minä, eivätkä he… ei! Vaan ihminen olet sinä, minä, ukko, Napoleon, Muhametti… kaikki yhdessä! (Piirustaa sormellaan ilmassa ihmisen kuvan). Käsitätkö sinä? Se on jotain äärettömän laajaa! Siinä on kaiken alku — ja loppu… Kaikki on ihmisessä, ja kaikki on ihmistä varten! Olemassa on ainoastaan — ihminen, kaikki muu on hänen aivonsa ja kättensä työtä! Ihminen! Se on — suurenmoista! Se kajahtaa niin… komealta! Ih-mi-nen! Ihmistä pitää kunnioittaa! Ei säälitellä… eikä alentaa häntä surkuteltavaksi… vaan täytyy kunnioittaa! Juokaamme ihmisen malja, Parooni! (nousee). Tuntea itsensä ihmiseksi — se tuntuu hyvältä! Minä olen — vanki, murhaaja, veijari — no niin! Kun kuljen kadulla ihmiset katselevat minua kuten veijaria… karttavat, väistyvät… ja mutisevat: — roisto, raato! Tee työtä!… Pitäisikö minun tehdä työtä? Mitä varten? Tullakseniko kylläiseksi? (nauraa hohottaa). Minä olen aina halveksinut ihmisiä, jotka alati huolehtivat kylläisyydestään. Nyt ei ole siitä kysymys, Parooni! Ihminen on korkeampi! Ihminen on korkeampi — kylläisyyttä!
Parooni (kallistellen päätään puoleen ja toiseen). Sinä teet johtopäätöksiä… Se on hyvä… se luultavasti lämmittää sydäntä… sitä minä en voi… en osaa tehdä! (katsoen ympärilleen, — hiljaa ja varovasti). Minä, veli hyvä, pelkään… toisinaan… ymmärrätkö? Pelkään… että mitä tulee kaiken tämän jälkeen…
Satin (kävellen). Joutavia! Mitä ihmisellä on pelkäämistä?