Kostiljev. Mitkä rahat?… Odotahan…
Pepel. "Mitkä rahat" — kellorahat tietysti — 7 ruplaa?…
Kostiljev. Mitkä kellorahat?… Ah, niin… kuulehan Vasja…
Pepel. Varo sinä itseäsi! Eilisiltana todistajain läsnäollessa minä möin sinulle kellon kymmenestä ruplasta… kolme saat pitää hyyrystä, seitsemän on tuleva takaisin! Älä ollenkaan räpyttele silmiäsi! Siinä sinä lakkaamatta vetelehdät ja häiritset ihmisten rauhaa… vaan mikä olisi tehtävää, sen unohdat…
Kostiljev. Ssss! No, no, älähän nyt suutu, Vasja!… Kello… sehän oli…
Satin. Varastettu…
Kostiljev (ankarasti). Minä varastettua en ota vastaan… Kuinka sinä voit…
Pepel (koppaa häntä ryntäistä kiinni). Miksi sinä tulit minua häiritsemään? Mitä sinä tahdot?
Kostiljev. Enhän minä… Ei, ei mitään… Kyllä minä menen pois… kun sinä sillä tavoin…
Pepel. Mene, tuo rahat!