Pepel. Tulevatpahan nuo ihmiset toimeen…
Kleschj. Nuo ihmiset? Minkälaisia ovat nuo ihmiset? Retkaleita, kultakomppaniaan he kuuluvat… ne ihmiset! Minä olen työmies… minua hävettää katsoa heihin, minä olen lapsuudestani tottunut työhön… Sinä luulet että minä en voi täältä enää minnekkään kohota? Ei, minä kohoan! minä konttaamalla konttaan täältä pois, vaikka nahka hartioistani heltisi, mutta sittenkin menen… Odotahan… kunhan vaan vaimoni kuolee… Olen elänyt täällä puoli vuotta, mutta se puoli vuotta on ollut kuin kuusi vuotta…
Pepel. Älä lörpöttele… ei toiset ole yhtään sinua huonompia…
Kleschj. Eikö huonompia!? Ei kunniaa, ei omaatuntoa…
Pepel (välinpitämättömästi). Mitäpä hyötyä on kunniasta ja omastatunnosta? Jos niitä voisi edes jalkaan vetää saappaitten asemesta… Kunnia ja omatunto on niitä varten, joilla on valta ja voima…
Bubnov (tulee huoneeseen). Huu-u-u… palennun!
Pepel. Bubnov! Onko sinulla omaatuntoa?
Bubnov. Mitä? — Omaatuntoa?
Pepel. Niin juuri!
Bubnov. Mitä minä sillä tekisin? Enhän minä ole mikään pohatta…