Pepel. Sitähän minäkin tässä sanon: kunnia ja omatunto on ainoastaan rikkaita varten! Mutta Kleschj haukkuu, että meillä muka ei ole omaatuntoa…
Bubnov. Vai niin — pyysikö hän jotain lainaksi?
Pepel. Ei. Hän tulee omillaan toimeen…
Bubnov. Siis myöskenteli jotain? Ei täällä sinun tavaroitasi kukaan osta. Jos sinulla olisi edes jonkinlaiset korttirisat — minä ostaisin… mutta nekin velaksi…
Pepel (opettavaisesti). Tyhmeliini sinä olet Andrjuschka! Kuuntelisit ennemmin omantunnon asioissa Satinia… taikka Paroonia…
Kleschj. Ei minulla ole heiltä mitään kuunneltavaa… eikä opittavaa…
Pepel. Kyllä… he ovat viisaammat kuin sinä… vaikka ovatkin juoppoja…
Bubnov. Olla humalassakin järkevä, on asia sangen tärkeä.
Pepel. Satin sanoo: jokainen soisi, että hänen lähimmäisellään olisi omatunto, mutta siitä näetkös ei ole kenellekään hyötyä… Ja se on totta…
(Natascha tulee. Hänen perässään — Luka, keppi kädessä, laukku selässä, kattila ja teekannu rippuvat vyössä).