Kleschj. Hyvä…
Pepel. Kelpo tyttö!
Bubnov. Mukiin menevä…
Pepel. Miksihän se minua sillä tavalla?… ikäänkuin hylkii… Yks kaikki… turmioon hän täällä kuitenkin joutuu…
Bubnov. Sinun tähtesi…
Pepel. Miksikä juuri minun tähteni? Minä päinvastoin säälin häntä…
Bubnov. Aivan kuin susi lammasta…
Pepel. Älä lörpötä! Minä oikein sydämmestäni säälin häntä… Hänen elämänsä on kovin tukalaa täällä… sen huomaan…
Kleschj. Odotahan, jos Vasilisa sattuisi näkemään, kun puhelette keskenänne…
Bubnov. Vasilisa? Niin, se ei hevillä omastaan luovu… se on ankara ämmä…