Pepel (käypi loikomaan makuulavalle). Menkää hiiteen, te senkin — profeetat!
Kleschj. Kyllä vielä näet… odotahan!…
Luka (veisaa kyökissä). Yö o-on pi-i-me-e-ä… e-ei voi tietä eroittaa…
Kleschj (menee porstuaan). Hm, sekin alkoi siellä ulvoa…
Pepel. Ikävää täällä on… mistähän sekin tulee? Elät, elät, kaikki on hyvin! Yht'äkkiä — aivan kuin kohmetut ja tulee ikävä…
Bubnov. Ikävä? Hm — hm…
Pepel. Todentotta!
Luka (veisaa). Niin, ei voi tietä eroittaa ollenkaan…
Pepel. Kuules! Ukko!
Luka (kurkistaa ovelta). Niin minäkö?