Pepel (nauraa hohottaa). Kuules parooni! Sinä nolasit minut…
Parooni. Jo olisi aika sinunkin viisastua, Vasilij…
Luka. Ehe-he! Kun katselen oikein teitä, veljet, — kyllä vietätte elämää — oi-oi!…
Bubnov. Niin on elämä; me ollaan semmoista väkeä; heti ylös noustua, annetaan mennä alasmäkeä…
Parooni. Ollaan sitä nähty parempiakin päiviä… Minä esimerkiksi… aamulla herättyäni, loikoilin vielä sängyssä, join siinä kahvia… niin kahvia! — kerman kanssa… niin, kerman kanssa.
Luka. Ihmiset ovat aina ihmisiä! Vaikka he miten teeskentelisivät, vaikka he kuinka luikertelisivat, joka ihmiseksi syntyi, se ihmisenä kuolee… Kun sitä katselee — niin huomaa, että ihmiset aina alkavat tulla ymmärtäväisemmiksi ja viisaammiksi… vaikka elävät yhä huonommin, kuitenkin pyrkivät parempaan… uppiniskaisia ovat!
Parooni. Hei, ukko, kuka sinä olet?… Mistä sinä tänne ilmestyit?
Luka. Niin minäkö?
Parooni. Oletko toiviolainen, maankiertäjä?
Luka. Kaikkihan me olemme kiertäjiä täällä maan päällä… Sanotaan, niin kuulin kerrottavan, että tämä meidän maammekin kiertää taivaan avaruudessa.