Pepel. No, sukkelaan, ala haukkua! Minä tahdon pitää lystiä… Sinä olet herra… oli sinunkin aikasi — kun et meikäläistä pitänyt ihmisenäkään… ja niin edespäin…
Parooni. No, entäs sitten!?
Pepel. Mutta nyt minä pakoitan sinut koirana haukkumaan, ja sinä teet sen… eikö totta, että sinä haukut?
Parooni. No, haukun, haukun! Pökkelö! Mitähän nautintoa sinulle nyt siitäkin on, kun minä kerran itsekin tiedän, että olen melkein huonompi sinua? Olisit silloin pakoittanut minut nelinryömin kävelemään, kun en ollut vertaisesi…
Bubnov. Oikein!
Luka. Siihen minäkin sanon — hyvä!
Bubnov. Mitä on ollut — on ollut, jälelle jäi hölynpölyä… Täällä ei ole herrasväkeä… kaikki on luopunutta ja lähtenyttä, jälellä on vaan pelkkä ihminen…
Luka. Siis kaikki yhdenvertaisia… Ja sinä, rakkaani, oletko todellakin ollut paroonina?
Parooni. Kuinka sinä uskallat?… Mikäs aaveenhaamu sinä olet?
Luka (nauraen). Olen nähnyt kreivejä, olen nähnyt ruhtinoita… Mutta paroonin kohtaan ensikerran elämässäni ja senkin noin ratkoittuna.