Bubnov. Taaskin ryypännyt?
Aljoschka. Ja oikein täydellä mitalla! Komisarius Medjakin juuri ajoi minut ulos poliisiputkasta ja sanoi: varo itseäsi — ett'ei sinua kadulla näkyisi ei kuuluisi… muuten! .. Mutta minulla taasen on semmoinen luonne, että… Isäntä yhtämittaa morkkaa minua… Mikä on oikeastaan isäntä?… Tphu! Se on vain turha luulo… Suuri juoppo hän on — eikä mikään muu… Vaan minä olen semmoinen ihminen, että… minä en halua mitään! En huoli mistään ja sillä hyvä! Osta minut ruplasta, tai tarjoa kaksikymmentä! Vaan minä en huoli kummastakaan — ilmaiseksi saat jos tahdot. (Nastja tulee kyökistä). Tarjoa vaikka miljoona, en huoli siitäkään! Vaan sitä… että minua, hyvää miestä, komentaa vertaiseni, juoppo, sitä minä en salli! Sitä en kärsi!
(Nastja, seisoen ovella, katsoo Aljoschkaan ja heiluttaa päätään).
Luka (hyväsydämmisesti). Eh, nuorukainen, eksynyt olet oikealta polulta…
Bubnov. Inhimillinen ymmärtämättömyys…
Aljoschka (heittäytyy lattialle pitkäkseen). Tässä, syö minut! Minä en sano mitään. Minä olen hurja poika! Sanokaa, olkaa hyvä, olenko minä muita huonompi? Ja minkätähden minä olisin huonompi muita? Medjakin sanoi: "älä näyttäy kadulla, taikka saat vasten kuonoasi!" Mutta minäpä näyttäyn sittenkin… menen heittäyn keskelle katua —. ajakoot ylitseni, ruhjokoot minut! Minä — minä en halua mitään!..
Nastja. Voi raukkaa!… niin nuori vielä… ja noin reuhaa…
Aljoschka (huomattuaan Nastjan, nousee polvilleen). Neitini! Madmasel! Parle francé… preis-kurant! Juopotellut olen…
Nastja (kuiskaa ääneen). Vasilisa!
Vasilisa (aukaisten sukkelaan oven, Aljoschkalle). Joko taas olet täällä?