Medvedjev. Minäkö? Hoh-hoo!
Kvaschnja. Hm, halliparta! Ei, älä ollenkaan minun kipeimpään paikkaani koske! Tuon kaiken minä, ystäväiseni, tunnen… Vanhan vaimon miehelään meno on aivan sama, kuin hypätä talvella avantoon: kerran kun olet sen tehnyt, — koko ikäsi muistat…
Medvedjev. No, no, maltahan… miehiä — on monenlaisia.
Kvaschnja. Mutta minä olen aina samanlainen! Kun entinen mieheni äikähti — levätköön hän siellä möyheässä mullassa — niin koko pitkän päivän istuin, ilosta, aivan yksikseni, — istuin ja vaan ajattelin: "tokkohan tämä onni on todellista?"…
Medvedjev. Jos sinua miehesi alinomaa syyttä lyödä hakkasi, niin siitä olisi pitänyt valittaa poliisille…
Kvaschnja. Minä valitin Jumalalle kahdeksan vuotta, — eikä sekään auttanut!
Medvedjev. Nyt on kielletty vaimoa lyömästä… nyt on joka asiassa ankara laki ja asetus! Ei saa ketään lyödä muuten kuin — järjestyksen vuoksi…
Luka (taluttaa Annaa). No, vihdoinkin konttasimme… Voi sinua! Kuinka voipi niin heikko olento lähteä yksin liikkeelle? Missä on sinun paikkasi?
Anna (osottaen sänkyä). Kiitos, vaari…
Kvaschnja. Katsokaa tuota tuossa… hänellä on myös aviomies!