Luka. Kovin on naikkonen heikko… Porstuassa seiniä myöten hapuroi ja voihki… Miksi tekin päästätte hänet yksin liikkeelle?
Kvaschnja. Hänen kamaripiikansa taisi mennä kävelemään… Me emme huomanneet, suokaa anteeksi, isäseni!
Luka. Sinä siinä — vaan naurat… ei sovi heittää ihmistä tuolla tavalla. Oli hän minkälainen tahansa oman hintansa arvoinen hän aina on…
Medvedjev. Täytyy olla hoitaja! Yht'äkkiä — kuolee? Siitä voi tulla ankara kysymys… Täytyy hoitaa!
Luka. Totta, herra kersantti…
Medvedjev. Hm… se nyt on sillä lailla että… minä en vielä juuri aivan tällä hetkellä ole ihan täysi kersantti… mutta…
Luka. Mutta ulkomuodosta päättäen olette oikea sankari…
(Porstuasta kuuluu melua, kolinaa ja epäselviä ääniä).
Medvedjev. Eiköhän siellä ole vaan — skandaali?
Bubnov. Jotain sinnepäin…