Kvaschnja. Täytyy mennä katsomaan…
Medvedjev. Minun myös täytyy mennä… Oh, näitä virkamiehen vaivoja! Minkätähden oikeastaan pitää eroittaa ihmisiä, kun he tappelevat? Lakkaavathan ne itsestäänkin… väsyväthän ne viimein… Pitäisi antaa vapaasti ihmisten kolhia toinen toistaan, niin paljon kuin kukin sietää… Kyllä tappelut sillä tavalla vähenisivät… jokainen selkäänsä saanut muistaisi kauemmin…
Bubnov (nousten makuulavalta). Sinäpä puhuisit siitä esimiehillesi…
Kostiljev (riuhtaisee oven selkoseljälleen, huutaa). Abraschka! Tule sukkelaan… Vasilissa… tappaa Nataschan… joudu!
(Kvaschnja, Medvedjev, Bubnov syöksyvät porstuaan. Luka nyykyttää
päätään ja katsoo heidän jälkeensä).
Anna. Oi Jumalani… Natascha raukka!
Luka. Kutka siellä tappelevat?
Anna. Emännät… sisarukset —
Luka (menee Annan luokse). Onko heillä jotain perinnönjakoa?
Anna. He ovat… molemmat… terveet ja kylläiset…