Anna. Vaariseni!
Luka. Mitä, emoseni?
Anna. Puhele kanssani…
Luka (menee hänen luokseen). Miksikä ei, puhellaan…
(Kleschj katselee Lukan jälkeen, tulee ääneti vaimonsa luokse, katsoo häneen ja tekee jonkinlaisia liikkeitä käsillään, ikäänkuin tahtoisi jotain sanoa).
Luka. No mitä, veikkoseni?
Kleschj (hiljakseen). Ei mitään…
(Lähtee verkalleen porstuan ovea kohti, seisoo oven edessä pikkusen aikaa ja — menee ulos).
Luka (seuraa häntä katseillaan). Raskaalta näyttää miehesi elämä.
Anna. Minulla on itseni kanssa tekemistä.