Pepel. Sinua vanhus, tottelen, — sinulle teen mieliksi! Sinä, velisein, olet reima mies! Valehtelet hyvin… satuja kerrot miellyttävästi! Ei se mitään… valehtele vaan… hyvää on maailmassa vähän!
Bubnov. Oikeinko todella — se ämmä kuolee?
Luka. Ei suinkaan se sitä leikillä tee…
Bubnov. Siis lakkaa yskimästä… se yskikin kovin rauhattomasti… Molemmat otan!
Medvedjev. Ah, ampukoon sinua sydämmeen!
Pepel. Abram!
Medvedjev. En minä ole sinulle mikään Abram…
Pepel. Kuules Abraschka! Onko Natascha kipeä?
Medvedjev. Mitä se sinulle kuuluu?
Pepel. Vastaa, kun kysytään: löikö Vasilisa häntä kovin?