Luka. Minäkö, ja mitä minä sitten olen valehdellut?
Pepel. Pitkin matkaa… Siellä on sinulle hyvä, täällä hyvä… eikö se ole valetta! Ja minkätähden sinä valehtelet?
Luka. Usko sinä minua — ja mene katsomaan… Sanot vielä suuret kiitoksetkin… Mitä sinä täällä maleksit? Ja totuutta haet? Kaipaatko sinä sitä totuutta niin kauheasti… Ajatteleppas! — Se, totuus nimittäin — se voipi vielä kolahuttaa sinua hamaralla otsakieroosi…
Pepel. Minulle on yhdentekevää! Hamara, niin hamara…
Luka. Lystikäs sinä olet! Miksi sinä tahtoisit itsemurhan tehdä?
Bubnov. Mitä te jauhatte siinä molemmat? En ymmärrä… Mitä totuutta sinä Vasjka tahdot? Ja minkätähden? Tiedäthän itsestäs, mikä on totta, mikä ei… ja kaikki muutkin sen tietävät…
Pepel. Odota, äläkä vaaku kuin varis! Annas kun minä kysyn häneltä… Kuules äijä! Onko Jumalaa olemassa?
Luka (on ääneti ja nauraa myhähdellen).
Bubnov. Ihmiset maailmaa matkaavat, kuin lastut jokea laskevat… talo rakennetaan… lastut pois virtaan viskataan…
Pepel. No? Onko Jumalaa olemassa? Sano…