Luka. Todenteolla, nuori mies, kyllä sinun pitäisi poistua tästä paikasta…
Pepel. Minne! Ole hyvä, sano…
Luka. Siperiaan!
Pepel. E-ei! Kyllä minä odotan siksi, kunnes minut lähetetään sinne kruunun kyydillä…
Luka. Oikein toen teolla, meneppäs sinne! Siellä sinä voit löytää oikean tien itsellesi… Siellä tarvitaan sinunlaisiasi!
Pepel. Minun tieni on viitoitettu! Silloin kun isäni istui vankilassa koko elämänsä ajan, tilasi hän minullekin paikan siellä… Kun olin piennä poikana, silloin jo kutsuttiin minua varkaaksi ja varkaan pojaksi…
Luka. Se on mainio seutu — se Siperia! Kultainen seutu! Se, joka on vielä voimissaan ja tajuissaan, hän menestyy siellä kuin kurkku taimilavassa.
Pepel. Ukko! Miksi sinä aina valehtelet?
Luka. Häh?
Pepel. Etkö kuule! Miksi sinä valehtelet, sanon?