Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS.
Tyhjä ala, rakennusten välissä, jossa on hujan hajan kaikenmoista romua ja roskaa, puun kappaleita y.m. Perällä hyvin korkea tiili-kivimuuri, sen vieressä muutamia seljapuun pensaita. Oikealla — vanha, jonkunlainen ulkorakennuksen puuseinä. Vasemmalla — harmaa, aikoja sitten rapattu seinä, josta rappaus on suurimmaksi osaksi pois putoillut; se on Kostiljevin yömajan ulkoseinä. Harmaa rakennus seisoo viistossa, siten että sen peräkulma on melkein keskellä näyttämöä. Yömajan ja perämuurin välissä on kapea sola. Harmaassa seinässä on kaksi ikkunaa: yksi aivan maan tasalla, toinen pari kyynärää korkeammalla ja taempana (lähempänä perämuuria); sen seinän vierellä on matala työreki, jalakset ylöspäin; hirren päitä ja kaikenmoista puuromua, noin 4 arschinan pituisia riukuja y.m. Oikealla — hirsiseinän vieressä, vanha lautakasa. Ilta-aurinko on juuri laskeutumaisillaan ja valaisee perämuuria punertavalla valollaan. Mustissa seljapuun oksissa ei näy vielä urpujakaan. Natascha ja Nastja istuvat vierekkäin hirrellä. Reellä istuu Luka sekä Parooni. Kleschj loikoilee puukasalla oik. puolisen seinän vieressä. Maantasalla olevasta ikkunasta näkyy Bubnovin naama.
Varhainen kevät. Lumi on juuri sulanut.
Nastja (ummistaen silmänsä, nyökkyy tahdissa senmukaan kuin puhuu laulavalla äänellä). Sitten hän tuli yöllä puiston lehtimajaan, niinkuin oli puhe… minä olin häntä siellä odottanut jo pitkän aikaa, vavisten pelosta ja surusta. Hän myöskin vapisi ja oli kalpea kuin liitupalanen ja hänellä oli levorveri kädessään…
Natascha (pureksii päivänkukan siemeniä). Näetkös nyt! Luultavasti se on totta, kun sanotaan, että kaikki tutentit ovat hurjapäisiä…
Nastja. Ja sitten hän sanoi minulle peloittavalla äänellä: — sinä olet minun kallein aarteeni…
Bubnov. Ho-ho! Kallein aarteeni?
Parooni. Älä keskeytä! Jos ei miellytä, älä kuuntele, mutta anna valhetella loppuun asti… No, entäs sitten?
Nastja. Ylönpalttinen, sanoo, on minun rakkauteni! Mutta vanhempani, sanoo, eivät suostu koskaan siihen, että minä sinut vihille veisin… vaan uhkaavat kirota minut ijankaikkisesti, sinun rakkautesi takia. Ja sentähden, sanoo, minä olen pakoitettu lopettamaan elämäni… Ja levolveri oli hänellä hyvin iso, ja siihen oli ladattu kymmenen kuulaa… Hyvästi, sanoo, sinä minun sydämmeni rakkahin ystävä! — Olen järkähtämättömästi päättänyt… että sinutta minä en voi elää. Minä vastasin hänelle: Raulj… sinä minun unohtumaton ystäväni…