(Katoaa ikkunasta).
Luka. (Nyökkää päällään ikkunaan päin, jossa oli Bubnov). Nauraa! He-he-he… (Paussi). No, nuoret! voikaa paksusti! Minä piakkoin jätän teidät…
Pepel. Mihin lähdet?
Luka. Hohlien luokse Vähäänvenäjään… Kuulin että… siellä ovat perustaneet uuden uskonnon… pitää mennä katsomaan!… Ihmiset aina etsivät ja pyrkivät parempaan… Suokoon Jumala heille kärsivällisyyttä!
Pepel. Luuletko, että löytävät?…
Luka. Niin ihmisetkö? Kyllä he löytävät! Kuka etsii — se löytää… Kuka vahvasti tahtoo — hän löytää!
Natascha. Jos ne edes löytäisivät jotain… Jospa edes keksisivät jotakin parempaa…
Luka. Kyllä — ne keksivät! Pitää vaan auttaa heitä, tyttöseni… ja kunnioittaa pitää…
Natascha. Miten minä voin auttaa? Kun itse… olen avun tarpeessa…
Pepel (päättävästi). Minä alan taaskin… alan uudelleen, puhua kanssasi… Natascha… nyt tässä — hänen kuultensa… hän tietää jo kaikki… Lähde pois minun kanssani!