Luka. Älä epäile tyttöseni! Sinä olet tarpeellisempi hänelle, kuin hän sinulle.
Vasilisa (ikkunasta). Ja niinpä ne sitten kihlasivatkin toisensa! Neuvo sekä rakkaus!
Natascha. Jo tulivat!… oi Jumalani! He näkivät… voi Vasilij!
Pepel. Mitä sinä pelkäät? Ei sinua nyt uskalla kukaan koskea!
Vasilisa. Älä pelkää Natalia! Ei hän sinua lyö… Ei hän osaa lyödä, eikä rakastaa… minä tiedän sen!
Lukan (puoliääneen). O, sinä vaimo… myrkkyinen matelias…
Vasilisa. Sanoissa hän vaan on rohkea…
Kostiljev (tulee). Nataschka! Mitä sinä täällä teet, tyhjäntoimittaja? Juorujako sepittelet? Omaisias täällä panettelet, mutta tee on keittämättä, pöytä siivoamatta.
Natascha (mennessään). Tehän sanoitte menevänne kirkkoon…
Kostiljev. Se ei ole sinun asiasi, mitä me sanoimme… Sinun on tehtävä se mitä on käsketty ja mikä sinulle kuuluu!