Puitten takaa katselen tuonne laaksoon — ja siellä suhisee tehdas aivan kuin joku vahva mies olisi hengittänyt. Ihmiset näkyivät pimeässä tyrkkivän toisiaan kylän kaduilla, tappelevan, kuorskavan kiukusta, ja tahtovat he viedä silmät toistensa päästä. Mutta kiirehtimättä lähti Ivan taas takaisin.
— Minne sinä menet?
— Kotiin!
— Vaan jos sinut vangitaan?
— Minä en ole ollut pitkää aikaa toimessa, minua he tuskin tuntevat, vaan — jos vangitsevat, niin kenelle siitä olisi vahinkoa. Viisaammat ihmiset pääsevät aina pois vankilasta.
Äkkiä kysyi joku minulta kovalla ja selvällä äänellä:
— No, mitenkä sinun laitasi oikeastaan on, Matvei? Jumalaa sinä et pelkää, vaan santarmeja pelkäät.
Minä katson Ivaniin — hän seisoo paikallaan ja katselee ajatuksissaan kylään päin.
— Sanoitko sinä jotakin?
— Vankilassa luetaan paljon…