— Niin, kyllä, — vastasi hän kiireesti, — kiitoksia sinulle, kiitoksia! Älä sano munkeille. Näes, siitä leivästä. Kenties ottavat vielä sen pois. Ne ovat niin kateellisia ne munkit. Heitähän pirut kanssa kiusaavat. Pirut tuntevat kaikki. Mutta ole sinä vaan vaiti!
Pian sen jälkeen hän sairastui ja kuoli. Hänet haudattiin hyvin juhlallisesti — piispa ja papit tulivat kaupungista ja piispa piti kirkossa sielujumalanpalveluksen. Sitten minä kuulin, että vanhuksen haudalle öisin itsestään syttyy sininen tuli.
Miten surkeata se kaikki on ja miten häpeällistä ihmisille.
Pian sen jälkeen kääntyi elämäni yhtäkkiä hyvin jyrkästi.
Vielä Grishan aikana tapahtui minulle inhottava asia: tulin kerran kellariin, vaan siellä makaa Mihail jauhosäkeillä ja tekee onanismin syntiä. Minua se iletti sanomattomasti, muistin minkälaisia raakuuksia hän minulle oli kertonut naisista, muistin hänen vihansa niitä vastaan, syljin, juoksin leipomoon, ihan vapisin vihasta, minua hävetti ja oli niin surullista. Hän tuli minun perässäni… Lankesi polvilleen ja rukoili minua, jotta minä vaikenisin, karjui:
— Kiusaahan se sinuakin öisin, minä tiedän. Pirun valta on suuri…
— Valehtelet, — sanoin minä, — ja mene helvettiin, mätäne! sinähän paistat leipiä, koira!
Haukuin häntä, en voinut pidättyä.
Vaan hän yhä ryömii vaan ja rukoilee että minä vaikenisin.
— Ja voiko sitä nyt kertoa ihmisille? — sanoin minä. — Hävettäähän. Vaan työtä en enää tahdo tehdä kanssasi! Ja sinä mene ja sano, että minulle annettaisi jotain toista työtä.