Alussa he olivat epäystävällisiä minulle, huusivat ja pilkkasivat:
— Hei sinä punanen kärpänen! Pyhä kirppu! Loiseläin! Selässä kannettava!
Joskus joku tuuppasikin minua, vaan sitä minä en voinut sietää enkä sellaisissa tapauksissa säälinyt nyrkkiäni. Ja vaikka voima miellyttääkin ihmisiä, ei kuitenkaan nyrkillä juuri voi hankkia itselleen kunnioitusta eikä huomaavaisuutta, ja minä olisin kai aika tavalla saanut selkääni, jos erääseen minun riitaani ei olisi sekaantunut Gavrilo Kostin, Mihailin ystävä, nuori valaja, hyvin kaunis ja huomattava poika tehtaassa.
Noin kuusi miestä hyökkäsi päälleni, eivätkä ne juuri hellyyttä uhanneet kylkiluilleni, vaan hän asettui rinnalleni ja sanoi:
— Miksi te, toverit, ärsytätte ihmistä? Eikö hän ole samanlainen työläinen kuin me kaikki? Se on kohtuutonta, toverit, eikä se ole hyvä teille! Meidän voimamme on keskinäisessä ystävyydessämme…
Hän ei sanonut montaa sanaa, vaan hyvin ja yksinkertaisesti hän ne sanoi. Samaten kaikki Mihailin toverit käyttivät jokaista tilaisuutta hyväkseen kylvääkseen hänen ajatuksiansa. Minun viholliseni tulivat hämilleen Kostinin sanoista ja minunkin sydämeeni; ne sattuivat, — minäkin aloin puhua:
— Näettekös, en minä mennyt munkiksi sentähden, että olisin tahtonut paljon syödä, vaan koska sieluni oli nälässä! Minä elin ja huomasin, että kaikkialla oli ikuista työtä ja jokapäiväisintä nälkää, petollisuutta ja ryöstöä, surua ja kyyneliä, eläimellisyyttä ja kaikenlaista sielun pimeyttä. Kuka sen kaiken on asettanut, missä on meidän oikeudellinen ja viisas Jumalamme; näkeekö Hän ihmistensä ikuista, loppumatonta piinaa? Meidän ympärillemme kokoontui paljon ihmisiä, he kuuntelivat totisina, kun minä lopetin, niin olivat kaikki vaiti. Sitte sanoi vanha metallityöläinen Krjukov Kostinille:
— Kenties tuo munkki näkee vielä syvemmälle kuin sinä ja toverisi!
Hän alkaa kaiken alkujuuresta; kuulitko?
Minun oli hauska kuulla sellaisia sanoja ja Krjukov taputti minua olkapäälle ja sanoi:
— Sinä, veli, puhu, se on hyvä! Vaan hiuksesi sinä kuitenkin leikkaa, vaikka arshinan verran: sellainen läjä tulee likaiseksi ja ihmisetkin tekevät pilkkaa!