RAFAEL. Ettekö enää muista tuota laihaa Engelsmannia, joka gurkku kädessä —
DOLORES. Engelsmannia, joka gurkku?
RAFAEL. Ah, te ette muista enää. Minähän olen sama kavalieri, joka sen teille kurotin, minä gurkkukavalieri olen.
DOLORES. Millä reippaudella tuota mainitsette! Oletteko kentiesi ympyräpöydän ritareita, kannatteko gurkkua vaakunassanne?
RAFAEL. Ei mar sentään. Engelsmanni tavotti gurkkua kädellänsä ja minä…
DOLORES. Te annoitte sen minulle?
RAFAEL. Minä annoin sen teille ja te katsahditte minuun semmoisella silmäyksellä, jota en ikinä unhota. Sydämmeni oli teidän.
DOLORES (naurahtain). Sydän ja gurkku. —
RAFAEL. Oi te pilkkaatte minua, te saatatte minun onnettomaksi?
DOLORES. Enhän minä pilkkaa, mutta kertomuksenne naurattaa minua väkisinkin.