RAFAEL. Notkistin polviani tämän kuvan edessä; notkistan polviani teidän edessänne. (Nousee seisoalle.)
DOLORES. Mikä mielijohde! Lieneköhän tuo hullu? —
RAFAEL. Hullun kurilla teihin rakastunut, kaunis tuntemattomani.
DOLORES (vähän kaimoten). Ah!
RAFAEL. Joka vaan kerta on teidän silmiinne katsahtanut, se on iäksi lumottu.
DOLORES. Mutta hyvä herra, minulla ei ole etua…
RAFAEL. Tuntea minua? Eikö minun tekoni ole teidän muistiinne kätketyt, niinkuin teidän minun? Siinä tapauksessa olen aivan onnetoin!
DOLORES. En totta puhuen tiedä.
RAFAEL. Siitä on vuosi, me tapasimme toinen toisemme tuolla Ranskan rantatiellä. —
DOLORES. Vuosi takaperin?