FEDERICO. Rouvani on mieltäsi ilahuttava. Parin minutin perästä tulen takaisin.
(Pois vasemmalle puolelle).
4 Kohtaus.
Rafael yksinänsä.
RAFAEL. Minä melkein kadun, että olen tullut häntä tervehtimään. Ainoasti vuoriseudun yksinäisyydessä, luonnon juhlallisessa hiljaisuudessa, kaukana ihmisten kohinasta, minä vielä voin lohdutusta löytää. (Sattuu näkemään valokuvat seinällä, ottaa yhden alas). Mitäs tämä on! Eiköhän nämät juuri ole hänen kasvonsa? Niin oikein, hän se on, hän se on! (painuu polvillensa, selkä päin Doloresta, joka nyt tulee sisälle.) Enkelin kuva, laskeu alas tänne maan päälle, sulotar, oi jospa minulle ilmestyisit!
5 Kohtaus.
Rafael. Dolores.
DOLORES (peräovesta sisälle tullen). Mies-ihminen polvillansa?
(Ääneen). Hyvä herra!
RAFAEL. Ihme kumma, mitä näen minä! Hän itse! (kääntyy ja pysyy polvillaan hänen edessänsä.)
DOLORES. Mitä teette, hyvä herra?