CLETO. Minun täytyy teille uskoa salaisuus, semmoinen, josta koko elämäni riippuu.
LEONCIA. Mitä saanen kuulla?
CLETO. Te olette nähnyt, kuinka minä kokonaisen vuosikauden olen seisonut teidän äärellänne, ei ainoastaan huolekkaana lääkärinä, ei, vaan myöskin uskollisena ystävänä.
LEONCIA. Minä tiedän sen, te olitte minun kaikki kaikissa.
CLETO. Mutta te ette tiedä, että minä petin teitä.
LEONCIA. Tekö olisitte minua pettänyt?
CLETO. Te ette tiedä, että nämä jalot kilvoitukset vaan peittelivät itsekästä sala-ajatusta, peittelivät mielihalua.
LEONCIA. Mielihalua?
CLETO. Mielihalua, täynnänsä kunnioitusta — (lausettansa oikaisten) suokaa anteeksi — täynnänsä rakkautta!
LEONCIA. Ja ketä, onnetoin, rakastatte?