LEONCIA. Toistaiseksi, lemmityiseni, toistaiseksi! Oi kuinka se sentään on totta, ett'ei sielu milloinkaan vanhene! Minä tunnen itseni parikymmentä vuotta nuoremmaksi. Tämän ihmeellisen muutoksen sai ainoastaan hän aikaan — hänen ensimäinen lääkelippunsa tuotti minulle terveyden jälleen, tää viimeinen antoi minulle nuoruuden takaisin. Cleto, sinä olet tehnyt minun kaikkein onnellisimmaksi vaimoihmiseksi!
12 Kohtaus.
Leoncia. Dolores.
DOLORES. Mitähän sinä niin iloisella mielellä olet, äiti?
LEONCIA. Ah, jos tietäisit…
DOLORES. Mitä sitte?
LEONCIA (teeskennellen ja hämmennellen). Sitä ei käy niin helposti sanominen.
DOLORES. Mitä siis onkaan tapahtunut?
LEONCIA. Niin odottamatta se on tullut.
DOLORES. Oletko tuon suuren voiton arpajaisissa saanut?