LEONCIA. Kun sitä kaikkein vähemmin ajattelee, onni äkkiarvaamatta yhtyy meihin; tänään se on huoneesemme astunut.
DOLORES (hiljaa). Hän puhuu kai tuosta oudosta herrasmiehestä.
(Ääneen.) Pidätköhän tätä täytenä totena, äiti?
LEONCIA. Minkä tähden minä sitä muuksi päättäisin? Hän on sen minulle vast'ikään sanonut.
DOLORES. Hän on jo sinua puhutellut?
LEONCIA. Hänkö minua puhutellut, hän on minulle tunnustanut…
DOLORES. Tunnustanut?
LEONCIA (olevinansa ollen). Rakkautensa tunnustanut — onko se mikään ihme?
DOLORES. Äiti!
LEONCIA. Hän on jo vuoden umpeensa minua rakastanut.
DOLORES (hiljaa). Minä ymmärrän, matkansa ajasta alkain.