LEONCIA. Mies parka pelkäsi vaan.
DOLORES, Se on tuiki mahdotointa.
LEONCIA. Vähitellen hän rohkaisi mieltänsä;
DOLORES (hiljan). Hän on hourupäinen, kyllä minä sitä ajattelin,
(Ääneen.) Äiti, hän on narri.
LEONCIA. Kuinka! Sentähdenkö että hän minua rakastaa?
DOLORES. Jumala varjelkoon minua semmoista ajattelemasta; mutta hän on hultiton, petturi, joka vaan pitää meitä pilkkanansa.
LEONCIA. Kohtele häntä kunnialla, sen minä sanon sinulle.
DOLORES. Minä kohtelen häntä, niinkuin hän ansaitsee. Jos tietäisit, äiti…
LEONCIA. Mitä minun tulee tietää?
DOLORES. Minulle — minulle myöskin on hän rakkautensa tunnustanut, minä olen nähnyt hänen polvillansa edessäni.