Federico. Kohta sen jälkeen Rafael.
FEDERICO. Minä houkkio, minä luulin jo yhdestä anopista pääseväni. (Katsoo oveen päin.) Tuossa näen hänen tulevan; hän oikein hyppää ilosta, vaivainen henki!
RAFAEL (astuu pikaisesti sisään). Federico, Federico!
FEDERICO. Ystäväiseni!
RAFAEL. Minä olen suunniltani, minä olen täydelleen narrimaiseksi muuttunut.
FEDERICO (hiljaa). Hän myöntää sen itsekin.
RAFAEL. Narrimainen ilosta, ihastuksesta!
FEDERICO (hiljaa). Eriskummainen heikkomielisyys!
RAFAEL. Minä suostun nyt sinun pyyntöösi, minä jään tänne.
FEDERICO. Se ilahuttaa minua.