LEONCIA. Herran tähden, puhukaat.
CLETO. Toinen on päässyt terveys-neuvoston jäseneksi, yksi minun virkaveljeni, mutta koko tieteen häväistys!
LEONCIA. Rauhoittukaat, ystävä.
DOLORES. Älkää toki panko asiaa niin kovin sydämmellenne.
CLETO. Voiko siis sitä kärsiä, että taitamattomuus suosittelemisen ja juonien varjossa nousee ylimmille kunnian sijoille?
LEONCIA. Mutta miksi ette itse ole hakijaksi ruvennut?
CLETO. Minäkö hakijaksi ruveta! minä, joka olen hovielämän ja kaikki sen petokset oppinut tuntemaan, ja joka nyt turhaan maakunnassa etsin kaivattua lepoa!
FEDERICO. Mutta mikä muu, kuin sanomalehden on syynä siihen, että joka hetki taulaa taotte ja hyvä mielenne alinomaa karvaaksi saatetaan?
CLETO. Oi, sitä ei kukaan muista, että minä olen syntyisin semmoisesta perheestä, joka on ansainnut isänmaan kiitollisuuden ja josta on kolme jäsentä terveys-neuvostoon putkahtanut, nimittäin iso-isäni isä, iso-isäni ja isäni.
LEONCIA. Eläkööt he kunniakkaassa muistossa!