MARIANA |
DOLORES | (yht'aikaa). Amen!
FEDERICO |
CLETO. Minulta vaan pysyvät tämän temppelin ovet suljettuina.
LEONCIA. Mutta philosophin, semmoisen kuin teidän…
DOLORES. Tulisi olla koroitettuna tuolle puolen maallisten asiain turhuutta.
LEONCIA. Tulisi syntyä siihen kunniaan, että hän vaikuttaa hyvää vähemmälläkin alalla. Minun esimerkiksi te olette juuri kuin uudestansa synnyttänyt, siitä asti kun tähän hnoneesen astuitte. Teidän erinomainen keksintönne, teidän siirappinne, on minussa osottanut itsensä oikeaksi ihmelääkkeeksi, ja vakuuttaa minua siitä, että terveys-neuvoston ovet teillekin aukenevat.
CLETO. Armollinen rouva…
LEONCIA. Teidän taitoanne yksistään, minun tulee kiittää siitä viimeisten ikävuosieni onnesta, että nyt varsin terveenä ja raittiina saan iloita tyttäreni ynnä yhtä rakastettujen lapsenlasteni hyväilyksistä.
FEDERICO. Lapsenlapset kiittävät nöyrimmästi.
MARIANA (hiljaa). Mutta Federico.
FEDERICO (hiljaa). Täytyyhän meidän edes kiittää.