FEDERICO (hiljaa). Tuota vasta sopii koston otoksi sanoa: toinen tarkoittaa iso-äitiä, vaan tämä — (Ääneen.) Oikein, Don Cleto, te ymmärrätte toimenne.
LEONCIA. Sinä kiität siis häntä vielä?
FEDERICO. Ei, hän inhoittaa minua.
CLETO. Mutta minä panen kunniani teille takaukseksi…
FEDERICO. Minä vaadin hyvitystä.
LEONCIA. Niin on oikeus; minä tahdon hyvitystä.
FEDERICO. Menkääpä huoneesenne, mummu, minä otan asian sovittaakseni.
LEONCIA. Ei, minä en lähde paikastani, ennen kuin olen hyvitystä saanut.
FEDERICO. Muistakaat sentään, mummu, viimeistä kohtaustanne.
LEONCIA. Voi tämä mies on minun kunniani sortanut, häpeä on minusta lopun tekevä.