Usein puhelin siitä sisar Désiréelle, joka kuunteli minua halukkaasti. Hän tunsi sen kaikki sopet ja loukot, ja kun hän eräänä iltana istui haaveksien, ja minä kysyin syytä, vastasi hän, katse etäisyyteen tähdättynä:
"Kohta on kesä mennyt, ja minä ajattelen, että puutarhan puut ovat hedelmiä täynnä!"
* * * * *
Syyskuulla tuli paljon nunnia johtajatarta tervehtimään.
Kaunosilmä ilmotti heidän tulonsa kellonlyönnillä. Jokaisella lyönnillä pujahti Véronique ulos katsomaan, kuka tulija oli, ja hänellä oli joku epämieluisa sana jokaisesta nunnasta, jonka hän tunsi.
Kerran iltapuolella kajahti taaskin kello; Véronique huudahti ovella:
"Onpa siinäkin muuan, jota ei olisi kukaan odottanut."
Ja kääntäen päänsä sisälle selitti hän meille:
"Se on sisar Marie-Aimée."
Iso liemikauha luiskahti kädestäni ja putosi kattilan pohjaan asti.